torstai 20. lokakuuta 2011

Harju

Harju syntyi n. 9000 eKr., kun jääkauden mannerjään vetäytyminen pysähtyi noin sadaksi vuodeksi ja syntyi Sisä-Suomen reunamuodostuma, johon Harju kuuluu. Harjun puistoalue on rauhallista vapaa-ajan aluetta, jossa on korkeita puita ja sorakävelyteitä. Harjun huomattavin kohokohta on sen laella oleva Vesilinna. Harju on Jyväskylän tunnuskuva. Se on Yliopiston-, Harju- ja Pitkäkadun ympäröimä, ja sieltä näkee Jyväskylän keskustan yli Jyväsjärvelle asti.
1860-luvulla harjun puita vaadittiin hakattavaksi turvallisuuden ja viihtyisyyden takia. Väitettiin, että metsä lisää tulipaloriskiä ja tarjoaa rosvoille lymyilypaikan. Siksi Harjukadun eteläpäätä hakattiin ja tilalle istutettiin koivuja. Harjua uhkasi myös hiekan otto, koska hiekkaa tarvittiin rakentamiseen. Harjua käytettiin myös puistona samoihin aikoihin. Aluetta kunnostettiin, metsää harvennettiin ja aluskasvillisuutta kitkettiin.

Virkistysaluetta

Harju on kaupunkilaisten virkistys- ja ulkoilualuetta, sillä Harjulla on urheilukenttä ja pururatoja. Harjulla toimii myös kesäteatteri, joka aloitti näytökset vuonna 1963. Harjulla on myös Gummeruksenkadun päästä Vesilinnaa kohti johtavat kaupungininsinööri Oskar Neron mukaan nimensä saaneet ”Neron portaat”. Portaat rakennettiin vuonna 1925, ja myös urheilukenttää rakennettiin samaan aikaan. Urheilukenttä valmistui vuonna 1926. Urheilukenttä sopii erinomaisesti sekä jalkapalloon että yleisurheiluun.
Urheilukenttä

Neron portaat

Vuonna 1953 rakennettiin Harjun päällä sijaitseva Vesilinnan yhdistetty vesitorni ja näköalatasanne, josta tuli vuonna 2000 suojelukohde. Ennen Vesilinnaa samalla paikalla oli puinen näköalatorni ja kivinen vesisäiliö. Vesilinnasta näkee joka puolelle kaupunkia, ja parhaita näkymiä ovat esimerkiksi Laajavuoren hyppyrimäki, Jyväskylän satama ja Harjun urheilukenttä. Näköalatasanne on auki Vesilinnassa sijaitsevan ravintola Vesilinna Restaurantin aukioloaikoina. Vesilinnassa sijaitsee myös Keski-Suomen luontomuseo, jossa on pysyvä näyttely nimeltään "Perintönä ympäristö", joka kertoo luonnon monimuotoisuudesta ja ympäristönsuojelusta. Museossa järjestetään myös vaihtuvia näyttelyitä, jotka liittyvät yleensä luonnon monimuotoisuuteen ja sen säilyttämiseen. Vesilinna on n. 35 metriä korkea, jos antenneja ei lasketa mukaan.

Vesilinnan näköalatorni

Vesilinna



Lähteet:

http://www.jyvaskyla.fi/yhdyskuntatoimi/katujapuisto/viheralueet/puistoja/harju
https://www.jyu.fi/erillis/museo/luonto/vaiheet
http://www.jkl.fi/liikunta/ulkoliikuntapaikat/harjun_stadion
http://www.matkailu-opas.com/harju-jyvaskyla.html
http://www3.jkl.fi/taidemuseo/toiminta/aisticity/harju.htm

Laajavuori


Laajavuori on Jyväskylän laskettelu- ja vapaa-aikakeskus. Laajavuoressa on 62 km hiihtolatuja ja kuusi laskettelurinnettä. Talvella Laajavuoressa järjestetään esimerkiksi hiihtosuunnistuskisoja. Kesäisin Laajavuoren lenkkipoluilla voi ulkoilla, ja mäessä voi ajaa MMC-rinneautoilla. Kesällä Laajavuoressa järjestetään myös maastopyörä- ja alamäkiajokisoja. Laajavuori on lähes 227 metriä korkea. Laajavuoressa sijaitsee myös Matti Nykäsen mäki eli vuonna 1965 rakennettu hyppyrimäki, joka on myöhemmin nimetty mäkihyppääjä Matti Nykäsen mukaan. Matti Nykäsen mäkeä pidetään yhtenä Jyväskylän maamerkkinä.

Laajavuoren hiihtolatuja (tekolumi)

Laajavuoren lenkkeilymaastoa

Laajavuoreen rakennetaan myös Lasten Laajista, joka on uusi ja nykyaikainen peuhupaikka. Lasten Laajis koostuu kolmesta rinteestä, lumikaruselleista, mattohissistä, naruhissistä ja muista härveleistä. Laajavuoreen on tulossa myös uusia laskettelurinteitä.

Laajavuori

Laajavuoren ulkoilualueella sijaitsee myös Laajavuoren luontopolku. Se kiertää noin neljän kilometrin mittaisena vastapäivään vuoren väli- ja alarinteiden metsissä. Polku on uusittu nykypaikalleen vuonna 1994. Polun varren luonto on pääosin kuusikkoa, mutta matkalla on myös kalliota ja taimikkoa. Maasto on mäkistä ja paikoin kivikkoista. Vaihtelua maisemaan tuovat laskettelurinne ja rämesuo. Polun varrella on 17 rastitaulua.

Pieni rämesuo on kasvillisuudeltaan melko tavanomainen, mutta suon tuoksut ja luonnontilaisuus tuovat ”erämaista” vaihtelua luontopolulle. Suolle on sijoitettu rastitaulu 12, joka kertoo suon turvekerroksen muodostumisesta.